Utrecht

Viime viikonloppuna lauantaina otettiin junalla suunnaksi Utrecht. Se on Hollannin neljänneksi suurin kaupunki joten "toiveet" oli aika korkeella! Olihan kaupunki ihan hieno, mutta ei me siellä sitten kuitenkaan niin kovin kauaa viihdytty. Täälä Hollannissa on kyllä niin hauskaa, kun joka paikkaan on sen noin max. 2-3 tunnin junamatka, joten käyminen toisessa kaupungissa on helppoa ja nopeaa! Ja nyt Utrechtikin on nähty, niin eipä tarvitse sinnekkään enään lähteä... :D Ehkä ens kerralla jo Amsterdam? Se on vielä näkemättä! Onneksi sinne on suunnitelmia jo moneen otteeseen... :)

Mutta nyt kuitenkin tunnelmia Utrechtista!

Sielä siintää Dom tower, Hollannin korkein kirkontorni! Fun fact: tornilla on korkeutta 112,5 m :D

Iittala-shop!

Pannukakkuravintola kanaalin varrella!

Hollantilaiset on pancake-kansaa, ja yleensä nää pannarit on suolasia!

Mutta onneksi löyty makeampaakin lättyä!

Pannaria (lättyä?) kinkulla, juustolla ja sipulilla! ;D

Koulustressiä ja pubivisailua

Heips!

Tää viikko on ollut kyllä ehdottomasti stressaavin viikko koulun kannalta - tälle viikolle meillä oli nimittäin tehtävänä tehdä presentaatio History of Social work tunnille. Meidän luokka oli jaettu neljään ryhmään, joista jokaisen tuli valita maa, jonka sosiaalityönhistoriaa ja nykytilannetta tulisi avata esityksessä. Meidän ryhmä valitsi maaksi Kanadan, joten munkin tehtäväksi nasahtanut nykytilanteen ja sosiaalisten ongelmien esitteleminen täytyi opetella aivan uutena asiana ja etsiä kaikki informaatio enganninkielisistä lähteistä. Tällä viikolla ollaankin siis aherrettu ja tuskailtu sen parissa ja odotettu pahinta, perjantaista esitystä. Homma on nyt jo kuitenkin onneksi takana päin ja olo on helpottunut! Vaikka englanti vähän haparoikin ja opettajan arvioinnit vielä saamatta, oon silti niiiin onnellinen että ensimmäinen varsinainen haaste täälä on ohi! ;D

Tiistaina päätettiin rentoutua hieman Pubi-visailun merkeissä. Cafe Parkissa järjestettiin nimittäin International Pub Quiz, jonne lähdettiin jälleen suomityttöporukalla testaamaan meidän tietämystä. Ja voin kyllä sanoa, että siitä oli rentoutuminen sitten kuitenkin aika kaukana! :D Kysymykset oli ihan hirveen vaikeita ja aiettä sitä ilon määrää kun jonkun vastauksen sai oikein. Taidettiin ottaa tuo visailu vähän liian tosissaan... ;) Kaikesta yrityksestä (ja kisan vetäjän avustuksesta) huolimatta jäätiin kuin jäätiinkin kisan viimesiksi, eli 18:ksi, hävittiin yhdellä(!!!) pisteellä kahdelle seuraavalle... Mutta tällä kertaa häviäminenkin taisi kannattaa, koska saatiin siitä hyvästä jopa palkinto! ;D Sovittiinkin, että tästä me vielä noustaan ja tullaan enskerrallakin ehdottomasti paikalle ja päihitetään kaikki... :D Sitä paitsi voittajajoukkueessakin niitä tyyppejä oli ainakin kahdeksan, joten niillä oli puolet enemmän tietoa kuin meillä..! Mutta olipahan hauskaa! :D

Team HÖLÖKYNKÖLÖKYN palkinnon kanssa!

Saatiin myös muuta ajateltavaa kuin koulu kun taas jälleen kerran varhain torstai-aamuna otettiin suunnaksi meidän harkkapaikka. Koulussa osa oppilaista suunnitteli Think Pink-päivää heidän kouluun osana projektiaan ja päästiin Jonnan kanssa auttamaan tyttöjä bannerien maalauksessa. Suunniteliin myös meidän projektia, eli valokuvausprojektia tyttöjen kanssa, ja toivottavasti jo ensi viikolla päästään ottamaan ensimmäisiä kuvia! En muista oonko jo kertonut, mutta siis koska meidän harkassa tulee käyttää valtaistavia menetelmiä, päätettiin Jonnan kanssa tehdä oppilaiden kanssa valokuvausprojekti jossa me "valtaistetaan" tyttöjä valokuvien avulla. Tytöt on saaneet siis itse ideoida minkälaisen kuvan he itsestään haluavat. Me sitten yritetään parhaimman mukaan toteuttaa nää ideat ja katsotaan mitä tästä tulee!

Kotimatkalla

Loppuun vielä pakko laittaa pari hauskaa kuvaa siitä, miten täälä Hollannissa juhlitaan lapsen tuloa vähän eri asteella kuin suomessa! ;D Tällanen söpö piha oli koristeltuna tällä viikolla tuossa meidän koulumatkan varrella:

Tervetuloa suloinen poika

-M

Living in a hotel

Isoin juttu, mikä aiheutti paljon pohdintaa ja "murehdintaa" ennen vaihtoon lähtöä, oli tietenkin asuminen opiskelukaupungissa. Me oltiin päätetty ottaa asuminen meidän Hollannin ammattikorkeakoulun Saxionin Housing officen kautta, koska huomattiin, että Suomesta käsin asunnon itse etsiminen tuntemattomasta kaupungista ilman minkäänlaisia kontakteja oli haastavaa. Laittoipa Jonna yhdestä asunnosta viestiäkin sen vuokraajalle, mutta eipä sieltä koskaan kuulunut mitään. Housing office oli siis ainoa vaihtoehto.

Suomen päässä meidän koululla ei ollut oikein minkäänlaista informaatiota siitä, millaiset asunnot tultaisiin saamaan. Ainoa tieto oli, että vaihtariopiskelijoiden kämpät olisivat monen hengen soluja ja mahdollisesti sekakämppiä! Asiaa ei auttanut yhtään, kun kuultiin, että viime vuoden suomenvaihtarien asuminen Enschedessä oli Housing officen kautta ollut yhtä taistelua - asunnot olivat olleet ilmeisesti huonokuntoisia ja kaverit olivat asuneet kaukana toisistaan. Asiaan oli luvattu täksi vuodeksi parannusta - mutta kukaan ei silti oikeasti luvannut mitään.

ITC-Hotel Saxionin kattoterassilta kuvattuna!

Niimpä edelleenkin jo ensimmäisen laskun jälkeen oltiin täysin tiedottomia siitä, mistä tultaisiin maksamaan! Otettiin yhteyttä Housing offiseen monta kertaa, mutta vastauksia ei kuulunut. Niimpä vielä pari päivää ennen lähtöä otin vielä yhteyttä meidän yhteysopettajaan Enschedessä, josko hän tietäisi, mihin meidät tultaisiin asuttamaan. Häneltä sentään sain vastauksen, mutta myöskään mitään konkreettista tietoa ei ollut. Olisihan se ollut jo ihan pakkauksenkin vuoksi mukava tietää, asuttaisiinko Jonnan kanssa samassa vai eri asunnossa! Mutta niin vain jouduttiin lähtemään matkaan vailla mitään tietoa asunnosta.

Kuten jo aivan ensimmäisessa postauksessa meidän päivästä kerroinkin, Enschedeen saapumisen jälkeen meidän kontaktiopettaja Ben johdatti meidät Saxionin international officeen josta saimme lisätietoa asumisesta. Odotin niiiin jännittyneenä, että kohta meitä lähdettäisiin viemään eri kuljetuksilla jonnekkin eri puolille Enschedeä, monien kilometrien päähän toisistamme. Mutta mitä vielä! Toimiston nainen näytti meille suoran, lyhyeltä näyttäneen reitin kävellen kohti majapaikkaamme. Taisi se mainita myös jotain hotellista, mutta olin ainakin niin pökerryksissä, etten ymmärtänyt siinä vaiheessa mitään.

Aula

Hölmistyneinä suunnistimme kohteeseen ja katsoimme isoa, hotellilta näyttävältä rakennusta. Tuonnekko meidän pitäisi mennä?! ( Tai siis tuonnekko me saadaan mennä?!!?). Hotellin respassa työntekijä toivotti meidät "vihdoin" tervetulleiksi, ja edelleen olimme niiin hämillämme koko tilanteesta, ettemme kehdanneet kysyä tiskiltä, että olisiko tämä vain joku väliaikainen majoitus, jonka jälkeen meidät kuljetettaisiin IHAN OIKEISIIN asuntoihimme. Koska tottakai asia oli varmasti näin. Meidät neuvottiin 14. kerrokseen (tai no ei, jouduimme kysymään tätä hissiin samaan aikaan tulleelta ystävälliseltä henkilöltä, joka auttoi meitä myös laukkujen kanssa) joista sitten löysimme omat huoneemme, vierekkäin! Huone näytti ihan hotellihuoneelta sänkyineen, kirjoituspöytineen, teeveineen, jääkaappeineen, hyllyineen ja kylppäreineen. Pöydälle oli aseteltu kassi joka sisälsi pientä purtavaa ja tervetulotoivotukset Saxionilta. Olo oli edelleen ihan hämmentynyt.

Meidän koulu näkyy tuon valkoisen Saxionin vieressä, keltainen laaaaaja rakennus!

Nyt kuukautta myöhemmin asustellaan edelleenkin täälä samassa hotellissa! :D Ihmettelen kovasti, minkälainen tuuri meillä kävi, että päästiin näin hyvään paikkaan majoittumaan koko meidän vaihdon ajaksi! Tottakai olisi ollut elämys asua "ihan oikeassa hollantilaisessa asunnossa" kämppiksien kanssa, olisihan se varmasti ihan erilaista. Kuitenkin voin myöntää, että yhteisen kylppärin ja vessan jakaminen monien eri ihmisten kanssa ei houkuttele mua, ja vielä kun nuo housing officen asunnot ovat kuulostaneet niin huonoilta, olen erittäin ilonen siitä, että saatiin asunnot täältä! Tokihan tämäkään ei mikään aivan tavallinen hotelli oo, vaan lähestulkoon kaikki 16. kerrosta on asutettu opiskelijoilla! Mutta ainoastaan meidän kerroksen käytävässä on opiskelijoita meidän koulusta, Saxionista.

Meidän koulumatka hotellilta Saxionille kiteytettynä tähän kuvaan!

Tietenkään meillä ei huoneissa ole keittiötä, joten se me joudutaan jakamaan yhdessä muiden asukkaiden kanssa. Mutta positiivisia asioita on ainakin, että jokaisessa kerroksessa on kaksi yhteiskeittiötä, eli yhtä keittiötä käyttää vain yhden käytävän asukkaat! Keittiössä on neljä keittopistettä, joten tilaakin siis on. Keittiöt siivotaan joka arkipäivä, joten varsinkin meille varhaisen dinnerin suomalaisille keittiö on yleensä tosi siisti suurimman osan kokatessa vasta myöhemmin illalla (just yks päivä joku kreikkalainen poika oli keittämässä pastaa, kun itse olin keittämässä iltateetä! n. 22.30...). Viikonloppusin, kun siivoojat ei oo töissä, onkin keittiö vähän epämiellyttävämmässä kunnossa, mutta onneksi se on vain hyvä syy lähteä ulos syömään... :)

Jonnan kokkishow!

Asuminen hotellissa on siis mukavaa! ;D Tarpeeksi omaa "yksityisyyttä" (oma kylppäri!!) mutta kuitenkin paljon eri alan opiskelioita eri puolilta maailmaa ympärillä! Ollaankin saatu jo monista asukkaista "frendejä", joita moikkaillaan kun nähdään hotellin ulkopuolellakin. Ja tietenkin meidän oman käytävän asukkaisiin törmäillään paljon käytävillä ja keittiössä. Varsinkin yhdestä 17-vuotiaasta ukrainalaispojasta ollaan jo saatu meidän "pikkuveli" kun se esimerkiksi yhtenä päivänä tuli vain ja ainoastaan kertomaan meille, että hän on lähdössä nyt pubiin luokkakavereiden kanssa (ylpeänä tietenkin :D). Joskus aiemmin se tuli hakemaan meitä oikein huoneesta käsin maistamaan sen tekemiä omppupannareita! Ja oli muuten hyviä! :D Ja edelleenkään en voi olla hehkuttamatta meidän asuntojen sijaintia: kouluun parisataa metriä, keskustaan parisataa metriä, juna-asemalle muutamasata metriä.... Just Perfect! Eikä meidän ole tarvinnut hommata pyöriäkään (mikä on saavutus täälä!!), koska joka paikkaan on niin lyhyt, että voidaan hyvin kävellä. More Perfect! :D

Punertavat osuudet tiessä on pyöräilijöiden kaistoja!

De Grolsch Veste, eli siis FC Twenten stadioni näkyy myös parvekkeelta (punainen). Matkaahan sinne on siis 6km!

Mutta sellaista siis meidän asumisesta! :)

-M

Viikonlopun meininkejä

Perjantaina koulun jälkeen alettiin valmistautumaan iltaa varten, sillä meidän hotellissa, jossa siis asuu pääsääntösesti opiskelijoita, järjestettiin tänään bileet! Koska "kutsussa" luki, että bileet ois ITC-studenteille, ei oltu varmoja, koskisko nää bileet meitä. Tän hotellin asukkaathan opiskelee pääsääntösesti ITC:ssä (ei kyllä mikään hajua, mikä koulu se on), ja Saxionin opiskelijoita täälä on vain meidän käytävällinen. Pääteltiin kuitenkin, että koska hotellin nimessä on myös ITC, koskis kutsu myös meitä "ITC:ssä asuvia studentseja".

Koulun jälkeen alettiin valmistautua iltaan pienten päikkäreiden voimin. Väsyttää sen verran nuo kahdeksalta alkavat kouluaamut! Päikkärien jälkeen lähdettiin hakemaan pientä syömistä ja juomista Jonnan kanssa ruokakaupasta, ja tällä kertaa päätettiinkin koittaa meidän vakkarikaupan sijaan toista markettia! Eipä tämäkään kauppareissu sujunut kiusauksitta, vaan korkattiin illan ensimmäiset juomat matkan varrella olleella terassilla, jonka äärellä jouduttiin mainoksen uhreiksi ja päädyttiin testaamaan jotain uutta Grolsch-kaljajuomaa. 

Keltanen maistu saippuavedelle, punanen oli ihan ok!

Pian kauppareissun jälkeen saatiinkin jo vieraita tänne hotellille, kun meidän luokan toinen suomiparivaljakko Anna ja Ninna sekä Italialainen Chiara liittyi meidän seuraan. Istuttiinkin kauan aikaa Jonnan huoneessa ennenkä uskaltauduttiin lähteä katsastamaan hotellin bileet 13 kerrosta alaspäin.

Meidän hotellissa on sellainen vapaa-aika tila, jossa voi siis normaalisti viettää aikaa esimerkiksi pelaillen biljardia. Perjantaina se oli kuitenkin muutettu diskoksi musiikkeineen ja tanssilattioineen. Saipahan baaritiskiltä kaljaakin huimaan yhden euron hintaan! Koska tila oli aivan täynnä ihmisiä, oli lämpötilatkin sen mukaiset. Ilmeisestikään tuossa paikassa ei ollut minkäänlaista ilmanvaihtoa, joten ilmasto oli erittäin tunkkainen ja nuhjuinen! Ei me tuola sitten kauaa viihdyttykkään, vaan palattiin porukalla takaisin Jonnan huoneeseen josta hetken päästä lähdettiin keskustan baariin.

Lauantaina ilma oli niin mainio, että lähdettiin Jonnan kanssa jälleen kerran kaupungille pyörimään. Torilla oli taas markkinat, ja sinne on hauska mennä katselemaan paikallista meininkiä.

Puolustaudun! Puolet noista on Jonnan! :)

Kaupunkikierroksen jälkeen päätettiin mennä hotellin katolle ihastelemaan maisemia. Vaikka meidän 14. kerroksen parvekkeiltakin on aivan upeet näkymät, ei siltikään olla vielä kyllästytty niihin! Hollanti on kaiken lisäksi niiiin tasainen maa,että tuntuu, että horisontti vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... 

Sunnuntaina päätettiin toteuttaa yks juttu, josta oltiin Jonnan ja Annan ja Ninnan kanssa puhuttu jo aiemmin. Oltiin nimittäin suunniteltu, että voitaisiin joku viikonloppu mennä brunssille Italialaiseen ravintolaan keskustassa. Niimpä tänään suunnattiinkin suomilikkain voimin sunnuntaibrunssille Punto Pastaan! Brunch-buffetissa tarjoiltiin leipää, croisantteja, muroja, myslejä, hedelmiä, salaatteja jnejne. Oikeestaan kaikkea, mitä hyvällä hotelliaamiaisella nyt tarjoillaan. Olisipa siellä myös pitsa ja pasta kuulunut hintaan, mutta aivan kaikkea ei tietenkään jaksanut maistella. Pari tuntia me kuitenkin saatiin tuolla kulumaan hyvän ruuan ja jutustelun merkeissä!

Hollannin Wear Red-day:n (Fight heart disease in Women)
 kunniaksi päätin kiskaista räikeän punaiset housut jalkaan! 

Ensimmäinen tarjotillinen...

Sunnuntaina päivällä päätin aloittaa myös projektin - nimittäin lapasten kutomisen! En ollut ollenkaan tajunnut ottaa yksiäkään lapasia tänne Hollantiin, joten kun eilen Jonnan kanssa löydettiin käsityökauppa jossa myytiin villalankoja, niin päätin nappaista parhaimmat värit mukaani puikkojen kera ja alkaa tuumasta toimeen! Yksi lapanen onkin jo peukkua vaille valmis.... :D Vaikka täälä on varmasti päivät vielä lämpimämpiä kuin suomessa, niin nyt jo esimerkiksi illat alkaa olemaan jäätävän kylmiä! Toppatakkikin jäi suomeen, mutta toivon kovasti saavani sen parin viikon päästä tänne, sillä sitä tuun varmasti vielä täälä tarvitsemaan!

Vaiheessa

Vielä -  noi punaset housut! 8))

Lopuksi vielä auringonlasku lauantailta - tälläsiä sääilmiöitä meidän parvekkeilta avautuu melkein joka ilta!

-M